Vastuullisuus on sitä, että kaikki saavat sen, mikä heille kuuluu

Olenko vastuullinen kuluttaja? Tunnustan: en usko, että aina olen. Haluaisin olla, mutta se ei ole aina helppoa. 

Vastuullisen kuluttamisen halu kumpuaa periaatteesta, joka ohjaa tekemisiäni muutenkin: Kaikkien pitäisi saada se, mikä heille kuuluu.

Kenenkään ei pitäisi joutua tekemään yhtään mitään ilmaiseksi tai naurettavan pienellä korvauksella sen takia, että joku ylempänä ruokaketjussa oleva saa haalittua itselleen isomman potin. 

Yhäkin niin vain tapahtuu. Se viiden euron hintainen teepaita on kuluttajalle halpa, mutta sen teepaidan maksaa aina joku. Vaarallisissa olosuhteissa työskentelevä ompelija.  Ympäristö, jonne mahdollisimman halvalla pyörivä tehdas tunkee jätteensä. Ilmasto, joka kärsii, kun puseron osia huseerataan lentorahtina ympäri maailmaa liukkaan tuotantoketjun ja tiukaksi trimmatun verosuunnittelun nimissä. 

Teepaidan tilalle voi vaihtaa melkeinpä minkä tahansa hyödykkeen. Osa tavarasta valmistetaan kestävällä tavalla, osa ei. Osa palveluista tehdään vastuullisesti, osa ei. 

Tähän päivään asti vastuu kuluttamisesta on vieritetty kuluttajalle: on ajateltu, että se, jolla on rahat, päättää. Kuluttaja päättää. Uskollisimmat vapaan markkinatalouden huuhkajat ovat olleet sitä mieltä, että jos kukaan ei osta vastuuttomia tuotteita, niille ei riitä kysyntää eikä niitä sitten enää valmistetakaan. Tässä kauniissa ajatuksessa on vain yksi virhe: on aivan älytön vaatimus, että kuluttajan pitäisi ottaa itse selvää tuotteen vastuullisuudesta ennen ostopäätöksen tekemistä. 

Vähän sama kuin pakottaisi kuluttajan apteekkiin hankkimaan itselleen sopivimman reseptilääkkeen, koska kuluttaja päättää.

Vastuullisuusdatan analysointi on kamalan vaikeaa. Maailman suurimmat vastuullisen sijoittamisen ammattilaisetkin pitävät vastuullisuuden mittaamista vaikeana asiana. Ympäristövastuuta (esim. tuotannon päästöt), sosiaalista vastuuta (mm. työntekijöiden oikeudet) ja hyvää johtamista (yrityksen suhtautuminen esimerkiksi korruptioon) käsittelevää dataa on paljon. Sitä tuottavat tutkimuslaitokset, kansalaisjärjestöt ja yritykset itse. Kuinka kaikkea tätä dataa pitäisi analysoida? Miten sitä pitäisi vertailla? Mistä tietää, että juuri nämä kottikärryt ovat vastuullisempi ostos kuin nuo samassa puutarhakaupassa esillä olevat kottikärryt?

Ei mistään. Ja se turhauttaa.

On maailman eniten väärin, että hyödyt yksityistetään (mulle halpa), mutta kustannukset sosialisoidaan (merta ei omista kukaan, kipataan jäte sinne).  Kaikkien pitäisi saada se, mitä heille kuuluu. Minä haluan kuluttaa vastuullisesti, mutta se ei ainakaan vielä ole kovin helppoa.

Vaikka vastuullisen kuluttamisen dilemma ottaa päähän ja tuskastuttaa, uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa tämä tulee olemaan helpompaa. Mittarit yhdenmukaistuvat. Vertailu helpottuu. Vastuullinen kuluttaminen tulee olemaan helpompaa ja silloin se myös yleistyy. 

Uskon vastuullisuuden megatrendin voimistumiseen. Vastuullisuus on jo kilpailutekijä ja sen merkitys tulevaisuudessa vain kasvaa. Rahoitusmarkkinoilla diskontataan tulevaisuuden rahavirtoja ja analysoidaan tulevaisuutta tarkasti. Siellä vastuullisuusmuutos näkyy selvästi. Vuoden 2020 ensimmäisen seitsemän kuukauden aikana rahaa pakeni perinteisistä kansainvälisistä osakerahastoista 108 miljardia dollaria, ja virtasi vastuullisiin osakerahastoihin 76 miljardia dollaria. 

Vastuullisemmat yritykset saavat lainarahaa pienemmällä marginaalilla. Vastuullisten yritysten toiminnassa on pienemmät riskit. Tulevaisuuden yhtiöt haluavat olla entistä vastuullisia, koska muuten ne eivät pärjää kilpailussa.

Ja aivan kohta meillä kuluttajillakin on helpompaa.

Siihen asti: hyviä neuvoja otetaan vastaan. Jyrkkä ei viherpesulle ja tekopirteälle vastuullisuuspuheelle, erittäin  myönteinen kyllä selkeille argumenteille, läpinäkyvyydelle ja vastuullisuuslupauksille.

Yritykset, kertokaa suoraan miksi teidän tuotteenne on vastuullinen. Kertokaa lukuja, kertokaa, miten te mittaatte vastuullisuuttanne. Kertokaa niin, että me vastuullisuuteen pyrkivät mutta vastuullisuuskokemattomat ihmiset tajuamme.

Julkaissut Satu Rämö

Kirjoittaja, yrittäjä, heppatyttö, sporttisatu ja äiti, joka elää Islannin vuonoilla.