Planeetta hävisi viestintätiimille

person s left hand holding green leaf plant

Kun vuosittainen Sustainable Brand Index julkaistiin viime viikolla, suomalaisyrityksistä kärkisijaa piti kahdeksatta kertaa tuttu meijeri. Oli maitotuotteiden käytöstä mitä mieltä tahansa, moni ihmetteli, miten ihmeessä kultamitali voi mennä tuotantoeläinten hyväksikäyttöön perustuvalle liiketoiminnalle kun aivan varmasti parempiakin ehdokkaita on.

Vastaus on helppo: kyseinen tutkimus mittasi kuluttajien mielikuvia vastuullisuudesta (eli juuri siitä käsitteestä, jota omassa tutkimuksessamme 70% vastaajista piti epäselvänä), ei riippumattomasti arvioituja vastuullisuustekoja. Planeetta hävisi Valion viestintätiimille. 

Toisaalta tällaisista kyseenalaisista tunnustuksista ei tietenkään kehtaa puhua kukaan muu kuin yritys itse. Hiljaisuus erityisesti vastuullisuudesta kiinnostuneiden vaikuttajien puolelta on korviahuumaavaa. Ei mene läpi. Vastuullisuusvaikuttajien ansaittua mediaa voikin pitää hyvänä indikaattorina: jos teet oikeasti jotain kiinnostavaa, se huomataan ja siitä keskustellaan.

Tunnumme edelleen makaavan samassa poterossa kuin vuonna 2010, jolloin aloin tosissani seurata vastuullisuuskeskustelua Ylelle tuottamani Uusi musta -blogin ja radio-ohjelman kautta. Tunnistin jo silloin perfektionismiansan. Täydellisyys on mahdotonta.

Me sivistyneet, tutkimustiedolla marinoidut länkkärit tiedämme hyvin, että kulutustottumuksiamme pitäisi hivuttaa vastuulliseen suuntaan, mutta muutos on kuluttajanäkökulmasta haastava: miten haet vastuullisia tuotteita kun vastuullisuudelle ei ole mitään Pirkka-merkkiä, marketissa on alennuksessa vain jauheliha ja pelkkä kierrätysmuovista tehty pakkaus ei taida riittää? Hyvän fiiliksen löytäminen on mahdotonta. Aina löytyy joku, joka puhdistautuu tunturipurossa ja syö lunta. Vastuullisuudesta puhuminen aiheuttaakin usein tuskastumista ja syyllisyyden tunteita, joista syntyy vastareaktio: ”Mikä sinä olet minua neuvomaan, kun lensit Berliiniin?” Tästä syystä meillä ei ole kovin montaa vastuullisuuden sanansaattajaa, vaikka heitä kipeästi kaipaisimme.

Koska olemme epätäydellisiä, ainoa tapa olla aidosti vastuullinen, on tunnustaa tosiasiat. Yhteiskuntaa täytyy muuttaa ihan kaikilla tasoilla ja tätä tavoitetta kohti mennään avoimuuden ja läpinäkyvyyden kautta. Silloin on uskallettava levittää alan ongelmat pöydälle ja katsoa mitä niille voisi tehdä. Yrityksistä näin toimii tällä hetkellä mm. Finlayson, joka haastaa talkoisiin myös kilpailijansa.  Ehkä ensi vuonna myös Valio tsemppaa?

Viherpesukisojen sijaan minua kuluttajana nimittäin kiinnostaisi aito vastuullisuuskamppailu. Olisin todella innoissani, jos kaksi suomalaista meijeriä kalauttaisivat sarvensa yhteen ja löisivät pöytään vastuullisuustekonsa, minkä jälkeen jury kokoontuisi. Riippumattoman vastuullisuutta tarkastelevan asiantuntijapaneelin tarjoaa kumppanimme Infinen ostavastuullisesti.fi-sivusto.

Sillä vaikka olisin kuinka tiedostava kuluttaja tahansa, joudun ostamaan tuotteita säännöllisesti: juustoa, ulkohousuja, polkupyörän ketjurasvaa, koiranruokaa, metrolippuja, tennispalloja, vakuutuksia ja puhelinliittymiä. Sanon vielä kerran ääneen: haluan tietää ostamieni tuotteiden vastuullisuudesta faktaa, en naapurin Maken mielipidettä.

Niin kauan kuin puhetta vastuullisuudesta pidetään mielikuvista käsin, vain ostamatta jättäminen on ainoa selkeä kuluttajalle jäävä vastuullisuusteko. 

Julkaissut Katja

Kirjailija ja yrittäjä, joka haluaisi ajatella vastuullisuutta lähimarketin aukioloaikojen sijaan.