Suositeltu

LOVmedia.fi keventää hankintojensa vastuullisuutta pähkäilevän kuluttajan taakkaa vaikuttajien avulla.

Vaikuttajamarkkinoinnin asiantuntijatoimisto Babler erikoistuu vastuullisten tuotteiden ja palveluiden vaikuttajamarkkinointiin. Vastuullisia hankintoja käsitellään perinteisten vaikuttajakanavien lisäksi uudessa verkkomediassa LOVmedia.fi, joka aukeaa tammikuussa 2021. Vaikuttajarekrytointi alkaa heti. 

Tiedeyhteisön viesti on ollut jo pitkään yksiselitteinen: maapallo ei kestä nykyistä kulutuskäyttäytymistämme. Huolestuttavia raportteja niin ilmaston, merien, biodiversiteetin kuin eläin- ja ihmisoikeuksienkin näkökulmasta julkaistaan säännöllisesti. 

Huoli on sisäistetty myös yksilötasolla. Bablerin ja vastuullisuusmuotoilutoimisto Infinen tekemän tuoreen kyselytutkimuksen mukaan valtaosa vastaajista haluaisi tehdä vastuullisempia hankintoja, mutta he kokevat, että esteitä on monia: vastuullisuuden käsite on epäselvä, yritysten markkinointiviestinnän katsotaan olevan viherpesua ja toisaalta tuotteiden etsiminen yksitellen on työlästä ja sattumanvaraista. 

Yhtä lailla vaikuttajat ovat kiinnostuneista vastuullisesta kuluttamisesta, mutta kokevat, että vastuullisuudesta puhuminen edellyttää asiantuntemusta, jota heillä ei ole. 

Babler vastaa haasteeseen ensimmäisenä vaikuttajamarkkinoinnin toimistona Suomessa.

”Valikoimasta ei ole pulaa, mutta markkinoinnista on. Ihan arkipäiväisissä hankinnoissa voi jo tehdä planeettaa säästäviä, oikeudenmukaisia valintoja. Lisäksi on hienoa nostaa esiin yrityksiä, jotka ovat muutostarpeen havainneet ja muuttaneet kurssiaan kestävämpään suuntaan”, iloitsee Bablerilla hanketta luotsaava sisältöstrategi Katja Lahti.

Babler keskittyy yrityksiin, jotka haluavat varmistaa vastuullisuutensa. Varmistamiseen Babler käyttää suomalaisia yhteistyökumppaneita. Infine on jo kehittänyt prosessin, jolla tuotteiden vastuullisuutta tarkastellaan riippumattoman asiantuntijapaneelin toimesta. Näin vaikuttajan ei tarvitse esiintyä vastuullisuuden asiantuntijana vaan pysyä luontevassa roolissaan vertaisena, joka kokee kuluttajana samanlaisia haasteita kuin seuraajansa. Vaikuttajille räätälöidään myös tietopaketti siitä, mitä eri näkökulmia vastuullisuudessa tarkastellaan. 

Vaikuttajamarkkinointi on tehokasta myös vastuullisuuden viestinviejänä. 

Bablerin vaikuttajien auktoriteetti ja yleisöt tutkitaan kerran vuodessa, jotta vaikuttajamarkkinoinnin kautta tavoitettaisiin tehokkaasti ja täsmällisesti juuri niitä yleisöjä, jotka tuotteesta ovat jo valmiiksi kiinnostuneita. Nyt tutkimusta suunnataan seuraajien vastuullisuusmotivaation tutkimiseen, mikä taas helpottaa viestin muotoilua erilaisille yleisöille. 

”Ei riitä, että puhumme vastuullisuudesta vain yhden kuplan sisällä. Toivotamme mukaan sisällöntuottajiksi mahdollisimman monenlaisia vaikuttajia, jotka tavoittavat erilaisia yleisöjä ympäri maan”, Lahti painottaa.

LOVmedia aloittaa toimintansa tammikuussa 2021. Vaikuttajahaku käynnistyy välittömästi sivustolla lovmedia.fi.

Lisätietoja:

Katja Lahti – vaikuttajat ja media

0505554649

katja.lahti@babler.fi

Pekka Harjunkoski – tutkimus

0505990079 

pekka.harjunkoski@babler.fi

Vastuullisuusviesti kerrottavana? Näin valitset oikean vaikuttajan!

Sana ”vastuullisuus” putkahtelee mainoksissa esille taajaan. Vastuullisuudesta on tullut modernin synonyymi ja siitä halutaan kertoa myös vaikuttajien kautta. Markkinointitiimi joutuukin yhä useammin pohtimaan, millainen vaikuttaja sopii kertomaan yrityksen omaa vastuullisuusviestiä.

Tarjolla on karkeasti jaoteltuna kolmea eri vaikuttajaryhmää.

1) VASTUULLISUUSENTUSIASTI eli vastuullisuuteen perehtynyt vaikuttaja. Hän on kestävän elämän genren intohimoinen sanansaattaja ja asiantuntija ja aihe on hänen kanaviensa kantava teema. Hän on parhaimmillaan tehnyt töitä vastuullisuuden parissa jo vuosikaudet ja tuntee keskusteluraamit perinpohjin. Hänen yleisönsä haluaa kuulla, millaisia valintoja vaikuttaja tekee, mutta he ovat myös hyvin kriittisiä, joten keskeneräisen tuotteen tai palvelun kautta ei kannata heitä lähteä tavoittelemaan.

2) VASTUULLISUUSPOSITIIVINEN eli vastuullisuudesta kiinnostunut vaikuttaja. Hän tarttuu vastuullisuusaiheeseen mielellään ja säännöllisesti vähintään yhden ulottuvuuden – kuten vaikkapa reilun vaatekaapin – kautta. Hän tekee arjessaan säännöllisesti vastuullisuustekoja ja tietää, että pakkausta tärkeämpää on pakkauksen sisältö. Hänen yleisönsä seuraa häntä hieman takamatkalta, mutta kiinnostuneena, joten kampanjan onnistumisen ratkaisee dialogi.

3) VASTUULLISUUSNEUTRAALI vaikuttaja suhtautuu vastuullisuuteen hieman väistellen. Hän katsoo, että vastuullisuus ei ole hänen teekuppinsa, mutta on avoin kuuntelemaan, jos kiinnostava yhteistyö osuu kohdalle – tällöin yrityksen täytyy vakuuttaa ensin vaikuttaja. Tämän vaikuttajan yleisölle vastuullisuus itsessään ei ole ylevä tavoite, mutta he voivat olla yllätettävissä hyvällä näkökulmalla tai haasteella. Mitään kovin laimeaa perusviestiä ei kannata tälle yleisölle lähteä tarjoilemaan.

Sopiva vaikuttaja voi löytyä mistä ryhmästä tahansa, sillä onnistuminen riippuu viestistä ja kohderyhmästä. Pahiten vastuullisuusmarkkinoinnissa mennään metsään, kun vääränlainen viesti tarjoillaan väärälle yleisölle. Kampanjasuunnittelussa onkin olennaista aloittaa yleisödatan tarkastelusta: millaisia motivaatioprofiileja vaikuttajien seuraajista löytyy? Viesti kannattaa muotoilla tavoiteltavien profiilien kiinnostuksen, ei yrityksen brändikirjan mukaan.

Jos päätöksenteko on tämänkin jälkeen jumissa, vilkaisu vaikuttajan sisältöihin voi auttaa: surffaa postauksia, etsi tunnisteita, tee hakuja.

Löytyykö vaikuttajalta avoimuutta ja heittäytymiskykyä? Kestävään elämään tähtäävissä muutoksissa on pistettävä itsensä likoon. Niin yrityksen kuin vaikuttajankin on tärkeää tunnustaa olevansa epätäydellinen ja olla mahdollisimman avoin kipupisteidensä kanssa, jolloin kampanjan kommenttiosiossa ei päädytä väittelemään vastuullisuuden puheoikeudesta. Tosiasioiden tunnustaminen on paras alku mille tahansa haasteelle.

Millaisia yhteistöitä vaikuttaja tekee? Vastuullisuudessa yrityksen ja vaikuttajan brand match on tärkeä. Vaikuttajan sisällöntuotantoa ohjaa aina uskottavuus, joten jos vaikuttajalla näkee niin pikamuoti- kuin pekonikampanjoitakin, hänellä ei välttämättä ole kovin korkea auktoriteetti vastuullisuusaiheissa, vaikka yleisö olisikin suuri. 

Millainen vaikuttajan yleisösuhde on? Katse kommentteihin ja vuorovaikutukseen! Erityisesti herkästi provosoivissa aiheissa kuten ruokailutottumuksissa vaikuttaja tempautuu välittömästi mukaan keskusteluun. Silloin on vähintään yhtä tärkeää, että hän osaa hoitaa myös kommentoinnin mallikkaasti.

Lopuksi on aina hyvä vilkaista omaa toimintaa. Yritys on yhtä lailla osa muutosta, joka voi inspiroida ja osoittaa vastuullisuutta myös yrityskulttuurin tasolla. Millaisella yhteydenotolla lähestyt vaikuttajaa tai vaikuttajatoimistoa? Edes vannoutunut vastuullisuusvaikuttaja ei ole minkä tahansa vastuullisuutta liippaavan kampanjan puoli-ilmainen äänitorvi. Hän haluaa tehdä töitä ammattilaisten kanssa. Työmoraalista kertoo realistinen mediabudjetti, jossa vaikuttaja saa korvauksen työstään. Hyväntekeväisyyttä voi harjoittaa yksityishenkilönä.

Haluatko kuulla lisää vaikuttajien valinnasta tai yleisöjen motivaatioprofiileista? Ota yhteyttä, juttelemme mielellämme!

Vastuullisuudesta voi kertoa monta viestiä – näin vältät Kankkulan kaivon

Kuvittele, että sinulla on aidosti vastuullinen tuote tai palvelu, jonka kehittelyyn olet investoinut läjän euroja ja vähintään saman verran hermoja. Nyt haluat kertoa tästä käänteentekevästä uutuudesta kaikille ja pistät vielä toisen läjän euroja mainoskampanjaan.

Vastaanotto on kuitenkin kylmää. Noin 89% kampanjasi huomanneista arkistoi viestisi viherpesumappiin, ja loput tokaisevat, että ilmankin on pärjätty.

Mikä meni pieleen? Älä lyö hanskoja tiskiin! Olet todennäköisesti vain yrittänyt myydä tuotettasi väärällä argumentilla ja väärässä mediassa.

En yleensä suosittele vaikuttajamarkkinointia tuotelanseerauksiin, mutta vastuullisten tuotteiden kohdalla tilanne on päinvastainen. Vaikuttajamarkkinoinnin pointti on vaikuttavuudessa, ei tavoittavuudessa. Jos ja kun tuotteeseesi pitää lisätä uutta arvoa, kannattaa käyttää kohderyhmän silmissä uskottavaa sanansaattajaa.

Mutta kohderyhmä täytyy tuntea. Koska viesti kohdistetaan vaikuttajan kautta hänen yleisöilleen, pitää tietää kaksi asiaa:
1) Mikä on vaikuttajan auktoriteetti kyseisessä teemassa?
2) Millainen vastuullisuusviesti vaikuttajan yleisöä kiinnostaa?

Vaikuttajat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: niihin, jotka käsittelevät vastuullisuusaiheita, ja niihin, jotka eivät. Jako on yllättävän jyrkkä, ja syy piilee koetussa asiantuntijuuden puutteessa: vastuullisuus on aiheena on tulenarka, ja käsittely edellyttää kokemusta ja pohjatietoja. Ensimmäiselle ryhmälle voi antaa kuljetettavaksi aiheen kuin aiheen, mutta jälkimmäiselle täytyy antaa selkänojaa.

Lääke uskalluksen puutteeseen on yksinkertainen: tuotteen tai palvelun ohjaaminen riippumattoman paneelin tarkasteluun antaa mainonnallesi uskottavuutta ja vaikuttajalle hänen tarvitsemansa asiantuntijalähteen. Tällöin vaikuttaja voi keskittyä vastuullisuuden normalisointiin eli kertomaan tuotteen ominaisuuksista ja käyttökokemuksesta omassa arjessa.

Samalla viestillä ei tavoita kuin yhden profiilin seitsemästä.

Toiseksi viestin valintaan tarvitaan tutkittua dataa. Sitran parin vuoden takaisessa kulutustottumuselvityksessä tunnistettiin vastuullisuuden suhteen seitsemän erilaista motivaatioprofiilia, joita kiinnostaa vastuullisuudessa täysin erilaiset ja jopa vastakkaiset näkökulmat. Samalla viestillä et tavoita kuin yhden ryhmän. Samat kulutusta ohjaavat motiivit voi tutkia myös vaikuttajien yleisöiltä. Ja kun yleisön painotukset tiedetään, voidaan valita paitsi oikea vaikuttaja myös oikea viesti. On turha myydä uutta teknologiaa heille, joille vastuullisuus tarkoittaa vanhan korjaamista.

Näiden kahden lisäksi pelin ratkaisee tone of voice. Vastuullisuuspuheessa on helppo lipsahtaa omahyväisen, syyllistävän julistuksen puolelle kuten taannoisessa kestokuusikampanjassa kävi. Syyllistäminen on kuitenkin vain nopea liukumäki täydellisyysansaan, jolloin kommenttikentässä keskitytään lähinnä etsimään vikoja vaikuttajan omasta elämästä.

Kaikki tutkimukset viittaavat samaan: kolme neljästä kuluttajista haluaa tietää, mitä yritykset vastuullisuutensa eteen tekevät, ja kestävien elämäntapojen noudattaminen on tärkeää 78 prosentille suomalaisista. Viestille pitää vain valita oikea reitti ja oikea kärki.

Ota yhteyttä, jos haluat kuulla esimerkkejä motivaatioprofiileista ja vaikuttajamarkkinoinnista juuri sinun tuotteesi osalta!

Matkailijaidentiteetti uusiksi: paremmat reissut vähemmillä päästöillä

Jokainen Tinderissä pyörähtänyt ihminen tietää, että matkustaminen on suomalaisten lempiharrastus. On vaikeaa löytää profiilia, jossa ei olisi emojirivistöä ilman lentokonetta, rantavarjoa ja drinkkiä.

”Passissa 46 leimaa ja lisää tulee!”
”Lähtisitkö kanssani piipahtamaan kaupunkilomalle?”
”Mittarissa enemmän maita kuin ikävuosia.”
”Matkustelu on tärkeä osa identiteettiäni.”

Matkailulla kerskaillaan ja rehennellään, vastuullisuudella ei niinkään. Lentokilometreillä brändätään itsensä maailmankansalaiseksi, vaikka minä swaippaisin mielelläni oikealle ne todelliset maailmankansalaiset, joka tekevät töitä sen eteen, että maapallo säilyisi elinkelpoisena muillekin kuin meille hyväosaisille suomalaisille.

Ajatus matkailusta osana identiteettiä on kiinnostava. Ylen kolumnisti Kati Kelola kirjotti matkailun kielletystä nautinnosta ja raamitti matkailun ihmiselle luontaiseksi toiminnaksi väittämällä, että ”elämänmuotomme on riippuvainen ihmisten ja tavaroiden liikkumisesta”. Matkailun tärkeyttä hän perusteli sillä, että se lisää empatiaa ja solidaarisuutta.

Väitteen tueksi ei esitetty mitään dataa. Tilastojen ja Tinderin perusteella meidän suomalaisten pitäisi olla maailman empaattisin ja solidaarisin kansakunta. Vaikuttaako todella siltä? Ei minustakaan. Onnellisia toki mitatusti olemme.

Lisäksi voisin kysyä, vetikö Marco Polo tosiaan Euroopan ja Kiinan väliä halpalentoyhtiön turistiluokassa neljä kertaa vuodessa erikoishintaan 69€/suunta?

Olen kuitenkin Kelolan kanssa jossain määrin samaa mieltä siitä, että kotiin jääminen ei ole ainoa vastuullinen ratkaisu. Mutta ei siksi, että ihmisyys, Silkkitie ja muinaiset roomalaiset vaan siksi, että matkailu on mahdollista vähemmilläkin päästöillä eikä se ole ristiriidassa identiteetin kanssa, päinvastoin. Meidän pitää vain opetella kuluttajina uusia temppuja ja nähdä matkailu luksuksena, jota se on.

Kun ryhdyin itse lentolakkoon muutama vuosi sitten, tajusin, että matkailijaidentitettini kaipasi päivättämistä. Olin ollut jumissa. Ainoa käyttöliittymäni paikasta toiseen siirtymiseen oli lentäminen, en tiennyt Sveitsin junayhtiön nimeä tai matka-aikaa Tukholmasta Kööpenhaminaan. Kun haastoin itseni käyttämään muita kulkuneuvoja, löysin junarataverkostosta aivan uuden maailman, joka jopa lisäsi matkustamisesta saamaani iloa. Kesällä 2019 kokeilin voiko Kroatiaan matkustaa maata pitkin. Kyllä voi, vaikka se vaatikin aikamoista kikkailua. Fiilikseni hotellin pihalla oli kuitenkin euforinen. Matka perille oli ollut ainutlaatuinen kokemus ja sähköisten varausjärjestelmien käyttämisen taidonnäyte, ei mikään typerä passinleimapeli.

Mikä vielä tärkeämpää, pandemia on avannut monen silmät kotimaan matkailulle. Visit Tampereen kanssa tehty yhteistyö, jossa paikalliset asiantuntijat suunnittelivat minulle lapsiperheen matkaohjelman, on edelleen reissujeni TOP3:ssa. Haluankin matkustaa kotimaassa paljon enemmän, mutta ideoita puuttuu. Suomalaisten matkailuyrittäjien kannattaa käyttää vaikuttajia paitsi markkinointiin myös konseptien testaamiseen ja palvelumuotoiluun, jotta mahdollisimman moni näkisi jatkossakin kotimaan kohteen aitona vaihtoehtona Las Palmasille ilmastoeroista huolimatta.

Matkailukeskustelu kaipaa älyllistä rehellisyyttä. Matkansa voi aina perustella itselleen jollain syyllä: maailmankansalaisen identiteetillä, ystävän/sukulaisen tapaamisella, kaamosmasennuksen hoitamisella, uusiin kulttuureihin tutustumisella ja tärkeällä työtapaamisella. Aivan. Mutta kun toisessa vaakakupissa on ilmasto, mikään näistä perusteluista ei oikein kanna, ei identiteetti eikä edes työ. Olisi suoraselkäisempää todeta, että matkustaminen tuottaa iloa monella tapaa, ja vaatia, että tuota iloa saisi kokea päästöttömästi, myös täällä pussinperällä. Kyllä se uusi identiteettikin sieltä löytyy.

Ps. Sillä välin voimme kadehtia tukholmalaisia, jotka pääsevät yöjunalla Berliiniin vielä tänä vuonna.

Planeetta hävisi viestintätiimille

Kun vuosittainen Sustainable Brand Index julkaistiin viime viikolla, suomalaisyrityksistä kärkisijaa piti kahdeksatta kertaa tuttu meijeri. Oli maitotuotteiden käytöstä mitä mieltä tahansa, moni ihmetteli, miten ihmeessä kultamitali voi mennä tuotantoeläinten hyväksikäyttöön perustuvalle liiketoiminnalle kun aivan varmasti parempiakin ehdokkaita on.

Vastaus on helppo: kyseinen tutkimus mittasi kuluttajien mielikuvia vastuullisuudesta (eli juuri siitä käsitteestä, jota omassa tutkimuksessamme 70% vastaajista piti epäselvänä), ei riippumattomasti arvioituja vastuullisuustekoja. Planeetta hävisi Valion viestintätiimille. 

Toisaalta tällaisista kyseenalaisista tunnustuksista ei tietenkään kehtaa puhua kukaan muu kuin yritys itse. Hiljaisuus erityisesti vastuullisuudesta kiinnostuneiden vaikuttajien puolelta on korviahuumaavaa. Ei mene läpi. Vastuullisuusvaikuttajien ansaittua mediaa voikin pitää hyvänä indikaattorina: jos teet oikeasti jotain kiinnostavaa, se huomataan ja siitä keskustellaan.

Tunnumme edelleen makaavan samassa poterossa kuin vuonna 2010, jolloin aloin tosissani seurata vastuullisuuskeskustelua Ylelle tuottamani Uusi musta -blogin ja radio-ohjelman kautta. Tunnistin jo silloin perfektionismiansan. Täydellisyys on mahdotonta.

Me sivistyneet, tutkimustiedolla marinoidut länkkärit tiedämme hyvin, että kulutustottumuksiamme pitäisi hivuttaa vastuulliseen suuntaan, mutta muutos on kuluttajanäkökulmasta haastava: miten haet vastuullisia tuotteita kun vastuullisuudelle ei ole mitään Pirkka-merkkiä, marketissa on alennuksessa vain jauheliha ja pelkkä kierrätysmuovista tehty pakkaus ei taida riittää? Hyvän fiiliksen löytäminen on mahdotonta. Aina löytyy joku, joka puhdistautuu tunturipurossa ja syö lunta. Vastuullisuudesta puhuminen aiheuttaakin usein tuskastumista ja syyllisyyden tunteita, joista syntyy vastareaktio: ”Mikä sinä olet minua neuvomaan, kun lensit Berliiniin?” Tästä syystä meillä ei ole kovin montaa vastuullisuuden sanansaattajaa, vaikka heitä kipeästi kaipaisimme.

Koska olemme epätäydellisiä, ainoa tapa olla aidosti vastuullinen, on tunnustaa tosiasiat. Yhteiskuntaa täytyy muuttaa ihan kaikilla tasoilla ja tätä tavoitetta kohti mennään avoimuuden ja läpinäkyvyyden kautta. Silloin on uskallettava levittää alan ongelmat pöydälle ja katsoa mitä niille voisi tehdä. Yrityksistä näin toimii tällä hetkellä mm. Finlayson, joka haastaa talkoisiin myös kilpailijansa.  Ehkä ensi vuonna myös Valio tsemppaa?

Viherpesukisojen sijaan minua kuluttajana nimittäin kiinnostaisi aito vastuullisuuskamppailu. Olisin todella innoissani, jos kaksi suomalaista meijeriä kalauttaisivat sarvensa yhteen ja löisivät pöytään vastuullisuustekonsa, minkä jälkeen jury kokoontuisi. Riippumattoman vastuullisuutta tarkastelevan asiantuntijapaneelin tarjoaa kumppanimme Infinen ostavastuullisesti.fi-sivusto.

Sillä vaikka olisin kuinka tiedostava kuluttaja tahansa, joudun ostamaan tuotteita säännöllisesti: juustoa, ulkohousuja, polkupyörän ketjurasvaa, koiranruokaa, metrolippuja, tennispalloja, vakuutuksia ja puhelinliittymiä. Sanon vielä kerran ääneen: haluan tietää ostamieni tuotteiden vastuullisuudesta faktaa, en naapurin Maken mielipidettä.

Niin kauan kuin puhetta vastuullisuudesta pidetään mielikuvista käsin, vain ostamatta jättäminen on ainoa selkeä kuluttajalle jäävä vastuullisuusteko. 

Finlayson haluaa muuttaa maailmaa läpinäkyvämmäksi

Kun skotlantilainen James Finlayson tupsahti vuonna 1820 Tampereelle keskelle ei mitään, harva arvasi, että muutamassa vuosikymmenessä kylässä toimisi Pohjoismaiden suurin teollinen yritys. Millä ehdoilla designyrityksen liiketoiminta jatkuu seuraavatkin 200 vuotta? Finlaysonilla uskotaan edelleen edelläkävijyyteen ja rohkeuteen: tekstiiliteollisuus joutuu pohtimaan yhteisiä vastuullisuuden pelisääntöjä pikaisesti ja Finlayson haluaa olla keskustelussa mukana.

Vastuullisuuden esteenä on niin yritys- kuin kuluttajapinnassa sama haaste: välinpitämättömyys. Finlaysonin teettämästä tutkimuksesta selviää, että suomalaiset tiedostavat vastuullisten kulutusvalintojen merkityksen, mutta ostohetkellä laiskuus ja mielihalut vievät voiton. Jo 70 prosenttia suomalaisista uskoo vastuullisilla kulutusvalinnoilla olevan vaikutusta ympäröivään yhteiskuntaan, mutta 40 prosenttia ei juurikaan jaksa selvittää hankintojensa vastuullisuutta. Ihmisten hyvien aikeiden ja käyttäytymisen välillä on siis vastuullisuusvaje, niin sanottu green gap -ilmiö.

Finlayson halusi avata vastuullisuustalkoot järjestämällä helmikuun alussa viikon mittaisen Bed Peace -sänkymielenilmauksen. Sänkymielenilmaus lainaa idean 50 vuoden takaisesta, Beatles-legenda John Lennonin ja Yoko Onon protestista, jossa taiteilijapariskunta linnoittautui päiväkausiksi Hilton-hotellin vuoteeseen.

Finlayson haastoi vaikuttajia mukaan keskustelemaan tekstiilialaan ja -kuluttamiseen vastuullisuushaasteista ja välinpitämättömyyden lääkkeistä. Tavaratalo Stockmannin ikkunaan pedattuun sänkyyn astuikin pitkä rivistö suomalaisia mielipidevaikuttajia tieteen, taiteen, politiikan ja median saroilta avaamaan ajatuksiaan vastuullisuuden vallankumouksesta.

*Finlaysonin Deeply Research Oy:llä teettämä tutkimus toteutettiin tammikuussa 2021 ja siihen vastasi 1500 iältään 15–79-vuotiasta suomalaista. Lisäksi järjestettiin neljä ryhmäkeskustelua, joihin osallistui yhteensä 24 eri segmenttien edustajaa.