LOVmedia.fi keventää hankintojensa vastuullisuutta pähkäilevän kuluttajan taakkaa vaikuttajien avulla.

Vaikuttajamarkkinoinnin asiantuntijatoimisto Babler erikoistuu vastuullisten tuotteiden ja palveluiden vaikuttajamarkkinointiin. Vastuullisia hankintoja käsitellään perinteisten vaikuttajakanavien lisäksi uudessa verkkomediassa LOVmedia.fi, joka aukeaa tammikuussa 2021. Vaikuttajarekrytointi alkaa heti. 

Tiedeyhteisön viesti on ollut jo pitkään yksiselitteinen: maapallo ei kestä nykyistä kulutuskäyttäytymistämme. Huolestuttavia raportteja niin ilmaston, merien, biodiversiteetin kuin eläin- ja ihmisoikeuksienkin näkökulmasta julkaistaan säännöllisesti. 

Huoli on sisäistetty myös yksilötasolla. Bablerin ja vastuullisuusmuotoilutoimisto Infinen tekemän tuoreen kyselytutkimuksen mukaan valtaosa vastaajista haluaisi tehdä vastuullisempia hankintoja, mutta he kokevat, että esteitä on monia: vastuullisuuden käsite on epäselvä, yritysten markkinointiviestinnän katsotaan olevan viherpesua ja toisaalta tuotteiden etsiminen yksitellen on työlästä ja sattumanvaraista. 

Yhtä lailla vaikuttajat ovat kiinnostuneista vastuullisesta kuluttamisesta, mutta kokevat, että vastuullisuudesta puhuminen edellyttää asiantuntemusta, jota heillä ei ole. 

Babler vastaa haasteeseen ensimmäisenä vaikuttajamarkkinoinnin toimistona Suomessa.

”Valikoimasta ei ole pulaa, mutta markkinoinnista on. Ihan arkipäiväisissä hankinnoissa voi jo tehdä planeettaa säästäviä, oikeudenmukaisia valintoja. Lisäksi on hienoa nostaa esiin yrityksiä, jotka ovat muutostarpeen havainneet ja muuttaneet kurssiaan kestävämpään suuntaan”, iloitsee Bablerilla hanketta luotsaava sisältöstrategi Katja Lahti.

Babler keskittyy yrityksiin, jotka haluavat varmistaa vastuullisuutensa. Varmistamiseen Babler käyttää suomalaisia yhteistyökumppaneita. Infine on jo kehittänyt prosessin, jolla tuotteiden vastuullisuutta tarkastellaan riippumattoman asiantuntijapaneelin toimesta. Näin vaikuttajan ei tarvitse esiintyä vastuullisuuden asiantuntijana vaan pysyä luontevassa roolissaan vertaisena, joka kokee kuluttajana samanlaisia haasteita kuin seuraajansa. Vaikuttajille räätälöidään myös tietopaketti siitä, mitä eri näkökulmia vastuullisuudessa tarkastellaan. 

Vaikuttajamarkkinointi on tehokasta myös vastuullisuuden viestinviejänä. 

Bablerin vaikuttajien auktoriteetti ja yleisöt tutkitaan kerran vuodessa, jotta vaikuttajamarkkinoinnin kautta tavoitettaisiin tehokkaasti ja täsmällisesti juuri niitä yleisöjä, jotka tuotteesta ovat jo valmiiksi kiinnostuneita. Nyt tutkimusta suunnataan seuraajien vastuullisuusmotivaation tutkimiseen, mikä taas helpottaa viestin muotoilua erilaisille yleisöille. 

”Ei riitä, että puhumme vastuullisuudesta vain yhden kuplan sisällä. Toivotamme mukaan sisällöntuottajiksi mahdollisimman monenlaisia vaikuttajia, jotka tavoittavat erilaisia yleisöjä ympäri maan”, Lahti painottaa.

LOVmedia aloittaa toimintansa tammikuussa 2021. Vaikuttajahaku käynnistyy välittömästi sivustolla lovmedia.fi.

Lisätietoja:

Katja Lahti – vaikuttajat ja media

0505554649

katja.lahti@babler.fi

Pekka Harjunkoski – tutkimus

0505990079 

pekka.harjunkoski@babler.fi

Se tyypillinen kuluttaja

Olen se tyypillinen kultaisen keskitien kulkija mitä tulee vastuulliseen kuluttamiseen. Tai olenko edes sitäkään? Se, joka haluaisi tehdä parempia, vastuullisempia valintoja, mutta jolle se on välillä (lue: usein) vaikeaa. Mistä ostaa, mikä tuote ja ehkä kaikista eniten se, että mihin oikein voi luottaa, jos se oma tietotaito ei yksinkertaisesti riitä selvittämään yritysten vastuuta sen sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristövaikutuksista? Joskus on vaikea olla se tuiki tavallinen kuluttaja, enkä näköjään ole ainut, joka tuntee samoin.

Rakastan tehdä second hand sisustuslöytöjä, saarnaan (useimmiten ystävilleni, joskus myös somessani) neulepaitojen materiaalilapuista, olen vaihtanut kerrostaloasuntooni ekosähkön ja kaupunkilaisena kuljen jalan joka paikkaan – mutta, lennän myös moikkaamaan ulkomailla asuvia ystäviäni, olen miltei vuosikymmenen kasvissyöntivuoden jälkeen ottanut lihan takaisin ruokavaliooni ja kulutan kyllä, enkä aina niin vastuullisesti.

Tämän takia tunnen itseni joskus tekopyhäksi, mitä tulee vastuullisuuteen. Mutta sen sijaan, että lannistuisin tästä ja heittäisin hanskat tiskiin, haluan kehittyä, oppia ja ottaa teidät mukaan matkaani! Olen malliesimerkki siitä, että vaikka ei ole lähellekään täydellinen, voi jokainen meistä silti tehdä vastuullisempia valintoja elämässään, vaikka yksi teko tai tuote kerrallaan. Ja jatkossa siihen löytyy apua ja helppoja vinkkejä yhden ja saman sivuston alle koottuna.

Koska kymmenet tuhannet seuraajani toivovat minulta jatkuvasti inspiraatiota ja ideoita niin sisustamisen, muodin kuin vaikka kauneudenhoidon osalta, on ilo pystyä jatkossa tarjoamaan teille vastuullisempia valintoja. Ja oikeasti vastuullisempia valintoja – ei vain omasta mielestäni, vaan asiantuntijapaneelin tarkastamia ja siten tutkitusti vastuullisia tuotteita sekä yrityksiä niiden takana.

Taannoisen lukijatutkimuksen mukaan 82 % teistä panostaa yksilöllisiin valintoihin saadaksenne mielihyvää ja vapauden tunnetta, 74 % suosii kotimaisia tuotteita sekä palveluita ja 58 % käyttää paljon energiaa itsensä kehittämiseen ja hyvään oloon. Joten jos jotain haluan vuonna 2021 tehdä, on se käyttää energiaa itseni kehittämiseen ja hyvään oloon, jota saan, kun Lupaan Ostaa Vastuullisemmin. Niin ja jatkaa kotimaisten tuotteiden suosimista, sekä lähikorttelin pikkuputiikkien ja pienyrittäjien tukemista!

Vastuullisuus on sitä, että kaikki saavat sen, mikä heille kuuluu

Olenko vastuullinen kuluttaja? Tunnustan: en usko, että aina olen. Haluaisin olla, mutta se ei ole aina helppoa. 

Vastuullisen kuluttamisen halu kumpuaa periaatteesta, joka ohjaa tekemisiäni muutenkin: Kaikkien pitäisi saada se, mikä heille kuuluu.

Kenenkään ei pitäisi joutua tekemään yhtään mitään ilmaiseksi tai naurettavan pienellä korvauksella sen takia, että joku ylempänä ruokaketjussa oleva saa haalittua itselleen isomman potin. 

Yhäkin niin vain tapahtuu. Se viiden euron hintainen teepaita on kuluttajalle halpa, mutta sen teepaidan maksaa aina joku. Vaarallisissa olosuhteissa työskentelevä ompelija.  Ympäristö, jonne mahdollisimman halvalla pyörivä tehdas tunkee jätteensä. Ilmasto, joka kärsii, kun puseron osia huseerataan lentorahtina ympäri maailmaa liukkaan tuotantoketjun ja tiukaksi trimmatun verosuunnittelun nimissä. 

Teepaidan tilalle voi vaihtaa melkeinpä minkä tahansa hyödykkeen. Osa tavarasta valmistetaan kestävällä tavalla, osa ei. Osa palveluista tehdään vastuullisesti, osa ei. 

Tähän päivään asti vastuu kuluttamisesta on vieritetty kuluttajalle: on ajateltu, että se, jolla on rahat, päättää. Kuluttaja päättää. Uskollisimmat vapaan markkinatalouden huuhkajat ovat olleet sitä mieltä, että jos kukaan ei osta vastuuttomia tuotteita, niille ei riitä kysyntää eikä niitä sitten enää valmistetakaan. Tässä kauniissa ajatuksessa on vain yksi virhe: on aivan älytön vaatimus, että kuluttajan pitäisi ottaa itse selvää tuotteen vastuullisuudesta ennen ostopäätöksen tekemistä. 

Vähän sama kuin pakottaisi kuluttajan apteekkiin hankkimaan itselleen sopivimman reseptilääkkeen, koska kuluttaja päättää.

Vastuullisuusdatan analysointi on kamalan vaikeaa. Maailman suurimmat vastuullisen sijoittamisen ammattilaisetkin pitävät vastuullisuuden mittaamista vaikeana asiana. Ympäristövastuuta (esim. tuotannon päästöt), sosiaalista vastuuta (mm. työntekijöiden oikeudet) ja hyvää johtamista (yrityksen suhtautuminen esimerkiksi korruptioon) käsittelevää dataa on paljon. Sitä tuottavat tutkimuslaitokset, kansalaisjärjestöt ja yritykset itse. Kuinka kaikkea tätä dataa pitäisi analysoida? Miten sitä pitäisi vertailla? Mistä tietää, että juuri nämä kottikärryt ovat vastuullisempi ostos kuin nuo samassa puutarhakaupassa esillä olevat kottikärryt?

Ei mistään. Ja se turhauttaa.

On maailman eniten väärin, että hyödyt yksityistetään (mulle halpa), mutta kustannukset sosialisoidaan (merta ei omista kukaan, kipataan jäte sinne).  Kaikkien pitäisi saada se, mitä heille kuuluu. Minä haluan kuluttaa vastuullisesti, mutta se ei ainakaan vielä ole kovin helppoa.

Vaikka vastuullisen kuluttamisen dilemma ottaa päähän ja tuskastuttaa, uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa tämä tulee olemaan helpompaa. Mittarit yhdenmukaistuvat. Vertailu helpottuu. Vastuullinen kuluttaminen tulee olemaan helpompaa ja silloin se myös yleistyy. 

Uskon vastuullisuuden megatrendin voimistumiseen. Vastuullisuus on jo kilpailutekijä ja sen merkitys tulevaisuudessa vain kasvaa. Rahoitusmarkkinoilla diskontataan tulevaisuuden rahavirtoja ja analysoidaan tulevaisuutta tarkasti. Siellä vastuullisuusmuutos näkyy selvästi. Vuoden 2020 ensimmäisen seitsemän kuukauden aikana rahaa pakeni perinteisistä kansainvälisistä osakerahastoista 108 miljardia dollaria, ja virtasi vastuullisiin osakerahastoihin 76 miljardia dollaria. 

Vastuullisemmat yritykset saavat lainarahaa pienemmällä marginaalilla. Vastuullisten yritysten toiminnassa on pienemmät riskit. Tulevaisuuden yhtiöt haluavat olla entistä vastuullisia, koska muuten ne eivät pärjää kilpailussa.

Ja aivan kohta meillä kuluttajillakin on helpompaa.

Siihen asti: hyviä neuvoja otetaan vastaan. Jyrkkä ei viherpesulle ja tekopirteälle vastuullisuuspuheelle, erittäin  myönteinen kyllä selkeille argumenteille, läpinäkyvyydelle ja vastuullisuuslupauksille.

Yritykset, kertokaa suoraan miksi teidän tuotteenne on vastuullinen. Kertokaa lukuja, kertokaa, miten te mittaatte vastuullisuuttanne. Kertokaa niin, että me vastuullisuuteen pyrkivät mutta vastuullisuuskokemattomat ihmiset tajuamme.

Lupaan ostaa ja valmistaa vastuullisesti

Muotoilijana ja vaikuttajana olen halunnut taata itselleni puhtaamman omantunnon valmistamalla suurimman osan perheeni käyttövaatteista itse. Tiedän, että vain harvalla on tähän itse mahdollisuutta, ja siksi haluan olla mukana puhumassa vastuullisesta kuluttamisesta kaikilla kuluttamisen osa-alueilla. Haluan antaa inspiraation lisäksi myös ihan oikeita neuvoja ja vinkkejä tutkitusti vastuullisista tuotteista, mutta myös palveluista, joilla tuotteiden elinikää pidennetään. 

Käsityövaikuttajana annan paljon ohjeita ja neuvoja itse tehtyyn elämään. Pelkät käsityöt eivät kuitenkaan ole pelastaja. On aika muuttaa ajatuksia kaiken kuluttamisen suhteen. Tarvitsenko kaikkia näitä tuotteita tai tarvikkeita, vai voisinko selvitä vähemmällä? Tai voisinko käyttää hyödyksi jotain vanhaa itse tehtyä? Valta on meillä itsellämme. Me voimme tehdä muutoksen, jotta myös lapsillamme olisi mahdollisuus neljään vuodenaikaan ja puhtaampaan tulevaisuuteen.

Suurin osa lukijoistani ja seuraajistani on tutkitusti kiinnostuneita vastuullisempaan kuluttamiseen. Monelle on kuitenkin jäänyt epäselväksi mitä vastuullisuudella tarkoitetaan, ja varsinkin miten tuotteen vastuullisuus oikeasti varmistetaan. On siksi hienoa päästä suosittelemaan tuotteita, jotka on valmiiksi tarkastettu asiantuntijapaneelin toimesta, eikä itse tarvitse käyttää aikaa jokaisen eri yrityksen vastuullisuuden selvittämiseen.

Itse ostan siis vastuullisilla tuotteilla ja palveluilla itselleni puhtaampaa omatuntoa. Täydellisyyteen en ole vielä päässyt, joten matka sinne jatkuu itsellänikin. Käsityökekkereitä seuraa kuukausittain jopa yli 80 000 yksittäistä kävijää, joten omilla suosituksillani on väliä. Yhdessä pystymme parempaan!

”Onko kaikkien lasten tulevaisuus pilalla?”

Olin keittiössä täyttämässä astianpesukonetta, kun kuopukseni juoksi luokseni kyyneleet silmissään. ”Äiti, onko kaikkien lasten tulevaisuus pilalla?” Aika raskas kysymys lauantai-iltaan. Lapset olivat katsoneet David Attenborough’n Elämä planeetallamme -dokumenttia, jossa esitettiin aika karuja faktoja ihmislajin vaikutuksesta elinympäristöönsä. Metsätyökonetta vastaan taisteleva oranki on järkyttävä näky.

Vastaus juuttui kurkkuuni ja tyydyin vain halaamaan itkevää lastani. Voinko todella sanoa vakiolauseeni: ei hätää, kaikki järjestyy? Eikö se ole suoranaista paskapuhetta? Minähän olen osa ongelmaa, vaikka olenkin jo muutoksen tielle lähtenyt. En osta halpamuotia enkä mitään muutakaan kiinakrääsää, kämpän sisäilma on alle 20 astetta, en lutraa suihkussa (lämpimässä kylläkin), pistorasiasta tulee ekoenegiaa, käytän liikkumiseen enimmäkseen jalkoja, fillaria ja julkisia, olen tuuppinut neljä ihmistä pääasiallisesti kasvissyöjiksi, kompensoinut ne kaksi Euroopan lentoa vuodessa, ruvennut ilmastokummiksi ja sijoittanut hiilipörssiin sekä vaatinut äänestyskopissa ja mielenosoituksissa vaikuttavampia ilmastotoimia. Pääsen nykyään lomalentoinenikin alle puoleen keskivertosuomalaisen lukemasta.

Vastuullisuuden keskiössä on kaksi kysymystä. Mikä riittää? Mikä on tarpeellista?

Yhtä aikaa on totta kaksi asiaa, joita käytetään toistensa vasta-argumentteina.

1. Meillä on kiire, joten mitään ”kohtuullista” ei oikeastaan enää ole. Länsimainen elämäntapa saastuttaa ja se pehmeän laskun juna meni jo ajat sitten, kiitos aktiivisten hiililobbareiden. Jokaisen vastuulla on nyt tehdä se, minkä voi.

2. Yksittäiset teot eivät riitä. Eivät nämä ole mitkään pihatalkoot, joihin voi pyytää vain vapaaehtoisia yksilöitä. Nyt tarvitaan mukaan ihan kaikki, yritykset, järjestöt, yliopistot, kaupungit, valtiot ja hiilinielut, vaikka väkisin.

Minä rimpuilen länsimaisen kuluttajan talutushihnassa. Haluan muutosta, mutta mitä minun pitää tehdä? Mitä voin tehdä? Mitä vastaan lapselle, joka kysyy, onko täällä sadan vuoden päästä vain roskaa?

Hetken nieleskeltyäni päätin puhua niin totta kuin osaan. ”Ei jos se minusta riippuu.” Kerroin, että on valtavasti ihmisiä, jotka haluavat tämän planeetan säilyvän tuleville sukupolville. Kerroin, että on poliitikkoja jotka taistelevat hävitystä vastaan. Kerroin, että tämä ei ole lasten työ vaan aikuisten.

Sinun ja minun. Naapurin sedän. Kellään ei ole vapaudu vankilasta -korttia.

Vaikuttajana voin nostaa esille niitä toimijoita, jotka jo tekevät töitä sen eteen, että ihmislaji sopeutuu uudestaan tällä pallolla elämiseen. Ja minä lupaan ostaa ja vaikuttaa vastuullisesti, koska sen voin vielä tehdä.